Hyppelöitä ja muuta mukavaa!

Jänskättää

 

 Nytpähän on takanapäin Tuusaponin ekat viralliset estereenit Marjon kans (ja ylipäätään kenenkään kans, ainakin täällä meillä ollessa)! Äippä toimi tällä kertaavirallisena huoltajana ja puomien nostelijana.Yllättävän mukavasti meni hyppelöiset, vaikka ajattelin että mikähän katastrofi siitä tuleekaan... :)

 Opettajana toimi siis Leena-Mari ja ryhmässä oli 5 eritasoista ratsastajaa. Eka tunnilla verkkailujen jälkeen alkoivat hyppämään 3 esteen jumppasarjaa (ristikko, pysty, pysty, välit 6m), Tuusalle erittäin vaikea vaikka estekorkeus minimaalinen. Aluksihan heppa ei oikein tajunnu mitä pitää tehä, ehkä tyyliin 1/3 hypyistä oli siedettäviä =)

 

HOPPP!

 Loppua kohden parani, heppa "imi" sarjalle ja ennen tunnin loppua hypyt olivat jo kivan näköisiä ja korkeuttakin päästiin vähän nostamaan (ja viimenen este oli okseri). Mainittakoon, että kotona esim. irtohypyissä Tuusa on vain juossut pikku hyppyjen läpi, estekoon noustessa 80cm ylöispäin ruuna on viitsinyt nostaa jalkojaan.

 Välillä oli hengähdys- ja ruokatauko niin hevosilla, kuin ihmisilläkin. Tuusa pääsi Seijan pihattokarsinaan mutustamaan omia heiniään. Lauman johtaja Edi meni heti tekemään tuttavuutta vieraan ruunan kanssa = syömään paremman makuisia heiniä. Tuusa tietysti ei sanonut tästä mitään, kaikkien kaveri kun on. Muuten, sai taas ihailla oman ratsun mahtavaa luonnetta! Käytös 10+ joka tilanteessa! <3

Pihattokarsinassa oli kiva hengähtää välillä

 Toisen tunnin alussa Tuusa oli parhaimmillaan ja Marjokin pääsi jo kivasti hyppyihin mukaan (viime estevalmennuksesta kuskillakin on aikaa reipas 10-vuotta). Tällöin hypättävänä oli 14m:n välillä olevat hypyt. Väliin 3-4 laukkaa. Toisena tehtävänä tällä tunnilla oli "kasilla" hyppääminen + maapuomi. Tässä vaiheessa hevonen alkoi olla jo väsynyt, täysin puhdasta ei enää jaksanut ja niimpä luovutimme tältä kertaa. Lopuksi hepat loppuverkattiin saman tehtävän tapaan, löysällä ohjalla ja maapuomien yli.

Tyytyväinen "äippähuoltaja"

 Treenilöiset olivat aika rankat hevoselle, jolla ei vielä hyppääminen ole tosiaankaan rutiinia. Enkä tiedä tuleekokaan siitä koskaan semmoista. No,  pääasia, että Marjo sai itselleen varmuutta treeneihin ja pääsevät kotona silloin tällöin hyppäämään. Hevoselle monipuolista treeniä, onneks Marjo on kiinnostunut vähän erilaisista jutuista kuin minä :)

 Mitäs muuta viime päivinä... Reiskalla olen mennyt muutaman kerran kentällä, mm. kengurulaukkaa =) Eläkeläinen kaipaisi pikkusen taivutteluja, oli nimittäin aika lapa eellä menevää sorttia. Täysin ymmärrettävää, kun itsellä ei ole aikaa liikuttaa kahta hevosta. Tiina kävi onneks su ratsimassa Reiskaa :) Hepat sai uudet kenkäset lauantaina, nyt on ne kauan kaivatut tilsakumit alla JEE!

 Nyt sitten suunnitteilla uusia koulutuksia ja facebookiin perustettiin "suomussalmen hevosharrastelijat" ryhmä - josko siellä saataisiin vähän paikallisia hevosharrastajia innostumaan yhteisestä toiminnasta - ettei kaikki vain omikseen harrastele. Tai mikäs siinä, välillä on kiva ihan rauhottua omikseen treenailemaan, mutta ite ainakin olen semmosta sorttia, että valvovan silmän alle on välillä päästävä =) Meijän tallille suunnitteilla koulu ja estetuntia ja itse ajatellu maaliskuussa mennä Kajaaniin kahen päivän T.

Oppia ikä kaikki!

Valmennusreissun virallinen valvoja

 Leena-Marin kouluvalkku takana ja olipahan reissu. Lähettiin mielestäni hyvissä ajoin liikkeelle. Matkalla eessä ajoi "mummoilija" pikku fiestallaan, jonka nopeus max 60km/h. Itellänikin ollut fiesta ensimmäisenä autona, joten tiedän että sillä pääsee pikkusen lujempaa! Oltas just ehitty perille, mutta sitten huomattiin että traikun yläluukku on jäätynyt kiinni! Ei muuta kuin lämpöpuhallinta ja sähköjohtoja etsimään.... Tässä vaiheessa muut jo aloittivat valmennuksen. Onneks tallilta löytyi tarvittavat välineet ja luukku saatiin auki. Muut tekivät jo loppuverkkaa, kun me Tuusan kans mentiin vasta alkuverkkaan. HÄVETTI! Onneks Leena-Marilla ei ollut mitään sovittua menoa tuntien jälkeen ja jäikin sitten pitämään minulle yksityistuntia. Takana siis 2 reipasta maastolenkkiä, joista muistona varsinkin oikealta jäykkä hevonen. Ei siis ikinä maastojen jälkeen kouluvalkkuun, vaikkakin teimme Marjon kanssa tosi huolella loppuverkat maaston jälkeen, niin siltikin näkyy vetävän jankkiin.

Tuusa odottaa kiltisti reeniin pääsyä

 Sisällöltään koulutus oli hyvä. Keskityimme käynti-laukka-käynti siirtymisiin ympyrällä. Nostot oli superit, Tuusa toimi kuin ajatus. Painon ja ihan pienen pohjeavun avulla laukka nousi ja pyöri hienosti! Käyntiin siirtymisen kanssa piti aluks tehä enemmän työtä (ei paljon siltikään), mutta sitten sekin meni jo kivasti. Nämä siis vasempaan kierrokseen. Oikea kierros oli sitten hankalampi jo käynnissäkin. Tuusa pälyili ulospäin, yritti kanttailla ja tulla pohjetta vastaan. Piti esim. väistättämällä taivuttaa heppaa haluttuun suuntaan ennenkuin rentoutui. Laukka nousi, mutta oli ihan ihmeellistä! Onneks Leena oli kattomassa ja ohjeistamassa. Otettiin siis välillä laukkaa vasemmalle ja koko kentällä, josko sillä sais hevosta vähän rennommaks ja mahdollisia lihasjumeja vertymään. Se toimi. Oikea laukka parani, mutta ei ollut vieläkään "normaali, pyörivä laukka". Siirtymisiä siis tähän oikeaan kierrokseen ei juuri tehty. Tuusa oli itsekin hieman ihmeissään, mutta yritti jälleen parhaansa ja olen tosi tosi tyytyväinen treeneihin. Oma istunta oli parantunut viime kerrasta huomattavasti, kädet pysyi nyt lähes kokoajan siellä missä pitääkin. Välillä vieläkin nojaan liikaa eteen tietyissä tilanteissa ja jännitän reisillä, mutta onneks itse tiedostan virheet ja voin muuttaa niitä tai ainakin yrittää =) Oikea kierros on minullekin hankala, joten nyt pitää alkaa treenata sitä oikein kunnolla ja keskittyneesti. Yhteenvetona yhteistyö hevosen kanssa on parantunut huomattavasti ja itsellä motivaatio vain nousee kehittyä lisää!

Matti myöhäiset

 Leena kopaisi Tuusan treenin jälkeen (on siis hevoshierojakin) ja syyt löytyi heti, oikea kankku ja selkälihas jumissa. Neuvoi minulle otteet, jotta voin kotona hieroa jumeja auki. No, seuraavana päivänä kevyt palauttelu ratsastus ilman satulaa, oik. laukka toimi paljon paremmin mitä edellisenä päivänä! Tuusa alkaa pöristä eli rentoutua laukassa hyvin ja kulkea oikein päin hetkittäin :) <3 Tänään ruunalla ollut vp ja tällä mamilla myös.

 Nyt muutamaksi päiväksi luvannut pakkasta ihan mukavasti, joten luvassa varmaan metsässä samoilua ilman satulaa. Sunnuntaiksi pitäis ilman lauhtua ja me lähetään Marjon ja ruunimuksen kanssa estevalkkuun! Minä kuvaajaksi ja Marjo selkään :) Vähän huippua!

Mitä siis taas opimme???? Ainakin, että.....

- Talvi haittaa harrastuksia, joten pidä aina KAASUTÖHÖ traikun mukana niin saat hevosen ulos sieltä (onneks tuusa ei välittäny mitään vaikka jouduimme vähän paukuttamaan ym. toimintaa ennen kuin ovet aukeni)

- Lähde ajoissa siis AJOISSA liikenteeseen, kun tiellä on muitakin liikkujia

- Älä vedä kovia maastotreenejä juuri ennen valmennusta

Vihdoin alkuverkkaan!

Lopussa kiitos seisoo :) Ja hikikin vielä tuli.

Tuusan intohimo; PONI!!! (niin kauan meni hyvin, kunnes Nette poniii antoi kirjaimellisesti turpaan)

Sunnuntaina kotiin tulon jälkeen teimme Viljan kanssa iltatallin. Neiti 7kk pääsi ekaa kertaa hevosen selkään. Todistusaineistoa alla.

Ensin tutustellaan näin pintapuolin...

Välillä haistellaan ja hoidetaan Justiina kissaa...

Sitten pikkuneidin päälle vähän heinää, ettei totuus unohtuisi =)

Sitten välillä äipän kanssa naapureita kattomaan....

Ja lopultakin oman hepan selkään!!

Reima papalla riitti ihmettelemistä että mikä ihmeen kersa siellä selässä on =)

Nyt on siis ratsittu!! =)

Pom pom pompottaaaaaaaa!

 Olin Ranualla ystäväni luona kylässä ja ratsastelut oli tauolla 4pv. Sittempä olikin aika hirveätä nousta taas ruunan selkään, kun kroppa oli vetässy vähän jumiin ja olo oli kuin rautakangilla! Harjoitusravia en voinut mennä ollenkaan, kun se tuntui niin kamalalta (kädet heilui, jalka ei rentoutunut yhtään, lantio oli jäykkä ym....) ! Meni hetken aikaa tajuta, että miks en osaa enää yhtään istua. VENYTTELYT oli vähän unohtuneet ja sen kyllä huomas! Tuusa raukka yritti silti parhaansa <3 No, venyttelyt kehiin ja jospas se pompotus sieltä häviäis ja rautakanki rentoutus. =D

 Viime aikojen treenit ovat koostuneet aika pitkälti kenttätyöskentelystä. Ensin verkkaan pollen kaikissa askellajeissa. Paljon voltteja, lävistäjiä, suunnanvaihtoja, siirtymisiä. Nämä kaikki teen aika löysällä ohjalla ja yritän itse  r e n t o u t u a.
Varsinainen työskentelyvaihe (vai mikä se on viralliselta nimeltään - vai onko sille virallista nimeä???) koostuu yleensä kasista käynnissä ja ravissa tai kiemuraurista tai volteista, ym. kiemuroista ympäri kenttää. Näihin tehtäviin sisällytän yleensä myös siirtymisiä. Laukka on minulle se hankalin, kun olen mennyt sitä viime vuosina pääosin maastossa. Kentällä otan sitä yleensä ympyrällä ja yritän saada oman istunnan kuntoon ja hevosen rennoksi. Tuusan laukkahan on kehittynyt ihan valtavasti koulutuksessa ollessa ja sitä voi pidentää ja lyhentää ilman että välillä tulee inhottavia ravikaahotus pätkiä. Myös laukanvaihdot ruuna osaa, emäntä ei niinkään. Ainiin, nostoja olen myös treenannut, ne tulee kuin unelma <3 Lopuksi sitten loppuverkat, löysällä ohjalla kaikki askellajit eteen alas, ennen pitkiä loppukäyntejä.

 Eilen käytiin maastossa reippaalla laukkalenkillä, pitkästä aikaa Tuusa pääsi päästelee höyryjä kunnolla. Olipa emännällä vähän hiki, vaatii aikamoista kuntoa nuo laukkailut niin hevoselta kuin matkustajalta! Lopuks sitten mentiin hankeen kävelee ja käytiin järvenjäällä pyörähtämässä. Siellä olis nyt hyvä ratsastaa, itseä vain pelottaa mennä sinne.... kestääkö jää vaa ei. Pilkkimiehet sanovat että aivan varmasti kestää, joten ehkä otamme jäällä ratsastelun myös kuvioihin mukaan. Olishan se kivaa vaihtelua. Tuusa oli lenkin jälkeen litimärkä, mutta ei yhtään väsyneen oloinen, tyytyväinen lähinnä :) Jätin ruunan karsinaan torkkumaan ja kuivattelemaan itseään loimi niskassa ja hain Reiskan tarhasta kaveriksi ettei ruunien tarvitse kaipailla toisiaan.

 Tänään mennään myös maastoon, Marjo tulee Tuusan selkään ja minä valjastan Reiman kärryjen eteen. Juoksutin Reiman eilen, ettei ihan suoraan seisonnasta lähe kärryjen vetoon.  Ainiin, viikko takaperin pollet pääsivät estehommiin kun Tiina ja Marjo hyppäsivät pientä pystyä ja isoa ristikkoa. Mukavan näköstä menoa :)

 Huomenna lähetään Tuusan kans sennujen kouluvalmennukseen Ukkohallaan. Eilen meillä oli tarkoitus mennä Lappalaisen Soilen yksityistunnille Kajaaniin, mutta se peruuntui. Viikon päästä Marjo ja Tuusa on menossa ESTEVALMENNUKSEEN! Vielä vuosi takaperin oisin nauranu pelkälle idealle, mutta nyt lähden erittäin innokkaana katsomaan valmennusta :)

 Laittakaapa lukijat treeniehdotuksia tulemaan!

Hellurei!

 Täällä sitä taas ollaan. Tämä äiti on ollut niin mammalomalla, että unohti entisen pieruponien blogin salasanan ja muutkin tarpeelliset tiedot, joten se sivusto on nyt mennyttä. Aloitetaan siis puhtaalta pöydältä...

 Tosiaan, minulla on kotona 7kk ikäinen Vilja-tytär ja taukoa ratsastuksessa oli lähes vuosi. Nyt olen palannut rakkaan ratsastusharrastukseni pariin lähes täydellä teholla. Kotitallissa asustaa samat tutut lv-ruuna Reima (22vee, loppuelämän ylläpidossa meillä) ja sh-ruuna Tuusa (14vee). Aika ei luonnollisestikaan riitä kahden hevosen aktiiviseen treenaamiseen, joten panostan nykyään Tuusan ja minun yhteisen koulu-uraan. Ruuna liikkuu 5krt viikossa, enimmäkseen erilaisia treenejä kentällä, mutta n. kerran viikossa myös maastossa, riippuen ihan omasta fiiliksestä. Tuusa oli 6kk koulutuksessa serkkujeni luona Heinolassa ja nyt sitten etsimme yhteistä säveltä treenilöihin. Ostin hiljattain vihdoinkin oman trailerin ja tarkoituksena harrastaa myös kouluvalmennuksia ainakin Kajaanin suunnalla. Suurin haaste tällä hetkellä on oppia itse ratsastamaan, hevonen osaa jo vaikka mitä, mutta minä laahaan pahasti perässä...

Kati open taidonnäytteitä Tuusan kotiutumisen jälkeen...

Reimalla ollut niin ikävä rakasta kaveria, että hetken ruunat söivät samasta kasasta

Kotona on hyvä olla

Katsotaan mitä yhteinen taival tuo tullessaan, toivottavasti onnenkyyneleitä ja tuskanhikeä sopivassa suhteessa! Eikö se ollut jotenkin niin, että yksi onnistunut treeni vaatii 100 epäonnistunutta?!

PS: Vanhan sivun osoite oli  http://www.pieruponit.blogspot.fi/ tämä blogi siis jatkoa sille :)