Hevossairaala(ko?)

 Minulla on ollut hevosia reilun 3 vuotta ja ennen viime kevättä vuodet on menneet ilman eläinlääkäriä. Nyt sitten onkin hieman toisenlaista ollut. Ei mitään maata mullistavaa, mutta eläinlääkärin tarvista ja lääkehoitoja on tarvittu.

 Reima sairastui sieni-infektioon. Olen pitkin kesää seurannut hänellä esiintyvää karvanlähtöä ja kutinaa ja mennyt halpaan ajatellen, että pikku pörriäiset sen aiheuttaa. Ruunalla on aina kesäisin paljon puremia tietyissä paikoissa ja on aina ollut erittäin herkkä niille. Jotenkin sitä nytkin ajatteli, että se on Reimalle normaalia. No, kutina vain lisääntyi ja ruuna oli aika levoton. Lisäksi jalkaan tuli "verinen" alue, joka levisi päivittäin. Siinä vaiheessa päätimme Katin kanssa, ettei tilanne voi olla normaali. Ell kävi ottamassa sieniviljelyt ja laittoi kortisonia. Tulokset varmistui paljon ennen sovittua aikaa, joten oikein selvä sieni-infektio kyseessä. Nyt sitten läträtään lääkettä iholle 3 päivän välein ja rasvataan pahimpia kohtia kortisonilla. Hevoset ovat olleet nyt pihatossa, koska pitkä laidunruoho ja ötökät ärsyttää Reimaa liiaksi. Parannellaan ensin infektio ja laidunnettaan sitten.

 Lisäksi Reima sai limakohtauksen 3-vuoden tauon jälkeen. Ruunalla on pölyallergia ja nyt varmaan kuivaheinälle siirtyminen aiheutti "astmakohtauksen". Ei ole ollut yskää eikä mitään muita oireita, joten tilanne tuli vähän puun takaa. Onneksi Kati oli tallissa silloin, ruuna ei päässyt pitkälleen ja sai limaa pihalle isoja klönttejä. Aika hurja tuo tilanne on, tällä kertaa kesti 1,5h ja sen jälkeen ruuna oli aivan poikki. Anoppi toi Kärki Agrin "yskänlääkettä" ja sitä nyt syötetään 9pv:n kuuri. Olen myös antanut ruunalle höyryhengitystä, joka sekin auttaa liman poistumista.

 Meillä on hevosmäärä lisääntynyt yhdellä ponilla. Minttu tuli Katille treeniin etelästä. Minttu sai ilmeisesti potkun takapolven seutuun, josta seurannut ontumista, kylmäystä ja "koppihoitoa". Kertaakaan poni ei ole päässyt hyppämään, mutta jospas tilanne pian helpottaa ja pääsevät treenaamaan normaaliin tapaan. 

Radalle menossa, Kajaanin seurakoulukisat kesäkuun alussa

 Tässäpä ne viime päivien kuulumiset. Ei mitään vakavaa, mutta työllistävää kuitenkin. Onneks Reiman iho jo parempi, limat ovat pysyneet poissa ja Mintun jalkakin vaikuttaa jo paremmalta. Tuusa on ollut treenissä normaaliin tapaan, toivotaan että ruunimus pysyy kunnossa.


PS: Meillä on etsinnässä vetoauto, joten jos teillä lukijoilla on jotain kokemuksia hyvistä menopeleistä niin laittakaa infoa!!!

Päivitystaukoa ja syystä

Heips taas pitkästä aikaa!!

 Kevät oli raskas ja sisälsi stressiä ja huolta, mutta yhtäaikaa se sisälsi elämän suuria päätöksiä ja sitä kautta onnen hetkiä.

Ostettiin oma talo, jota nyt ollaan viikon päivät rempattu. Muuttamaan pitäisi päästä heinäkuun lopulla... Ihana oma koti <3

 Rasmus koiramme katosi karattuaan iltalenkiltä toukokuun puolenvälin paikkeilla... Epätietoa, tuskaa, surua, murhetta, epäilyjä, melkein hulluksi tulemista ajatustensa kanssa. Ja juhannusaattona hän löytyi naapurimökin rannasta hukkuneena. Maailman ihanin ja kiltein nalle, ikinä hän ei tehnyt kenellekään pahaa. Ikävä on suunnaton, onneksi saimme haudan missä muistella ja sytyttää kynttilä <3 <3

Lisäksi oma ukkini nukkui pois huhtikuun lopulla. 

 Ressiä oli hevosen terveydestä.... virustulehdus. Loppujen lopuksi kaikki hyvin ja ruuna on nyt hyvässä lihaksessa ja treenissä, parit koulukisatkin takana. Kati ystävämme oli meillä jo 3viikkoa ennen jussia töissä ja tällä viikolla taas palaa. Tuusan kisatreenit siis saavat jatkoa. On ilo ratsastaa hevosella, joka saa välillä tuntemaan itsensäkin jotain osaavaksi ratsastajaksi <3

 Tyttäreni 1vee on innostunut hevosista. Tänään ravaili jo äidin kanssa ja kokoajan äänteli "höö, höö" ja alkoi itkemään, kun lysti loppui. Ehkä olen onnistunut tartuttamaan edes pienen pisaran tätä hevoshulluuttani häneenkin <3

 Elämän isoja asioita, paljon rakkautta, mutta myös luopumisen tuskaa. Muistan sanoneeni jossain vaiheessa Rasmusta etsiessäni, että näistä elukoista kun kerran aika jättää, niin en hommaa yhtäkään elukkaa enää! Silloin tuntui, että on niin epäreilua menettää rakkaita lemmikkejä. Ja onhan se kamalaa, nyt sen tietää oman kokemuksen kautta. Mutta ne päivät, kun saat vastarakkautta heiltä - iloinen hännän heilutus, märkä kieli kasvoilla, naukaisu talliin tullessa, hörähdys, lämmin henkäys vasten kasvoja - nämä ja monet muut asiat pitävät minut kiinni elämässä, johon tulee aina kuulumaan karvaisia ystäviä! <3

En päivääkään vaihtaisi pois...

Oscar - Persoona. Onneksi sinä tulit takaisin, etkä mennyt vielä Rasmuksen mukaan...

Lyyti Airaksinen - kissoista pahaäänisin, silti sitä rääkäisyä odottaa aina, kun menee talliin...

Justiina alias möökö - nykyään alkaa jo oppia siihen, että saatat olla viikonkin omilla teilläsi...

Tuusaponi <3

RatsuReima <3

 Molemmat ihanuudet - kumpaakaan en vaihtaisi pois. Kuvistakin näkee miten hevosilla sydän paikallaan - mitä pienempi selässä, sitä kiltimpi pitää olla.

Rasmusenkeli - Ensimmäinen oma koirani - pysyit aina rinnallani vaikka elämässä meni huonosti. Toivottavasti seuraat kulkuani pilven hattaralla <3

Väliaikatietoja

Luvassa tylsääkin tylsempi, kuvaton päivitys

Niinhän siinä kävi, että lääkekuurille Tuusake joutui. Jalka turvotteli enkä saanut sitä kotikonstein laskemaan. Haava itsessään oli siisti ja siitä en ollut huolissaan, mutta turvotus vuohisnivelessä (ei siis haavan kohdalla) pisti miettimään tilannetta. Lisäksi löysin ihme "finnin" vuohiskuopasta, siitä tuli ensin mätää hieman ja seuraavana päivänä puristamalla kunnon talia! Sen jälkeen "finnistä" ei ole tullut mitään. Ruuna ei ole ontunut jalkaa kertaakaan ja liikunta on selvästi vähentänyt turvotusta. Hyvä ystäväni Tarja kehoitti kuitenkin soittamaan Oulun hevosklinikalle varmuuden vuoksi ja kysymään mielipidettä tilanteeseen. Siellä heti ottivat asian vakavasti ja pyysivät päiv. eläinlääkärin katsomaan jalkaa niveltulehduksen poissulkemiseksi. Ei siinä ollu mitään siihen tulehdukseen viittaavaa, mutta impparin mahdollisuus oli. Itsellä ei mitään kokemusta imppareista, joten oli hieman vaikea arvioida tilannetta...

Heppa sai lääkekuurin päälle ja nyt jalka ei turvota enää yhtään ja ollaan pääsemässä normaaliin treeniin mukaan. Suurin ongelma meillä on ollut oman huoleni lisäksi Tuusan pölöpölö energia! Pojat on tarhanneet eri tarhoissa, siitä ollut vähän harmissaan molemmat, ja lisäksi kävely-pienet ravit - lenkki ei selvästikään riitä kovakuntoiselle ruunimukselle :D Tänä aamuna Tuusa oli isältään karannut tarhaan viemisen aikaan 2 kertaa ja sitten oli vasta taipunut yhteistyöhön, kun pääsi Reiman kanssa samaan tarhaan. Joten siellä nyt sitten päivän ollut.... =) En aluks uskaltanu heppoja tarhata samaan, kun Reima on pomo ja hänellä tapana vähän juoksuttaa Tuusaa varsinkin jos heinät ovat myöhässä.

Nyt sormet ja varpaat ristiin, että jalka paranee niinkuin tähänkin asti!! Kati tulee tänne kesäkuun alussa ja Tuusa siirtyy sitten pääasiassa hänen treeniin. Tavoitteena olisi useammat koulukisat seura-aluetasolla kesän aikana. Valkoinen satulahuopakin on hommattu, sekä pintelit :P

Haavan parantelua

 Tuusa oli vetänyt etujalkansa auki tarhassa toissapäivänä. Nyt tänään selvisi, että syyllinen oli naula! Hevosilla on talvitarhassaan heinälaatikot, josta toisesta oli talven aikana lähtenyt yksi lauta irti jättäen ihan tosi ärsyttävästi törättävän naulan ruokintapaikalle. En ollut huomannut / tajunnut naulaa, jotenka Tuusa oli siihen sitten särkenyt jalkansa :( Ei onneksi ompeleita tarvittu, mutta kyllä tässä kevyemmällä liikunnalla (= lyhyitä kävelylenkkejä) ja haavan tehohoidolla ollaan. ÄRSYTTÄÄ! Jalka turvottelee, mutta onneks ruunimus ei ole kipeä eikä onnu jalkaa. Kylmäystä ja puhtaanapitoa nyt oikein tolokusti niin jospas se siitä parantuu. Haava itsessään on kuiva, eikä eritä mitään... jospas ei impparia kehitä... Reimalla oli kerran pyllyssä kiva vekki, jolta ajoilta meille jäi terramycin voidetta, joten sitä olen nyt laittanut jalkaan.

Eka kerta, että Tuusalla on jotain (onneks pientä) ja minä olen huolesta soikeana! Oikein pelottaa miten sitä sitten selviää ja pysyy järissään, jos jotain oikeasti vakavaa tulee... 

Kuvakatsaus

Soilen valmennus 14.4 Ukkohallassa

Kovasti yritetään....

Ennen kuin nti opettaja näyttää mallia :)
Huom! Hevosen pyöreydessä pienesti eroa edelliseen kuvaan...

Muutama pätkä laukkaa saatiin vaikka pohja oli mikä oli...

Niskakin alkaa jo kivasti pyöristyä, kun kuski osaa pyytää

Monen kuukauden pehmittelyn jälkeen annoin luvan klipata ..kesän kisoja silmällä pitäen :)

Ukkiksen keikalla 14.4

 14.4 vuorossa jälleen ohjatut treenit, aiheena väistöt ja istunnalla siirtymiset. Kenttä oli aika huonossa kunnossa, joten pääasiassa käynti-ravi työskentelyä. Minulle uutena asiana tuli kevyestä ravista käyntiin siirtyminen, ilman että välillä pompitaan harjoitusravissa. Eli tehtiin siirtymisiä vain kevennystä hidastamalla ja tarv. pienellä ohjasotteella. Eihän niistä mitään hienoja suorituksia tullut, mutta ompas nyt taas kotona mitä harjoitella :) Uutena asiana myös se, että siirtymisissä ei saa nojata taaksepäin niinkuin olen aina tehnyt. Ihan yksinkertaisia juttuja, paitsi mulle =D

 Valmennuskerran kruunasi serkkujeni yllätysvisiitti Pohjoiseen! Kyseessä siis nämä serkut, joiden luona Tuusaus oli koulutuksessa viime kesänä.
Oltiin aloitettu tunti ja nämä kaks yhtä äkkiä seistä pönöttivät kentän laidalla. Oltiin lentää persiilleen hevosen kans!! Pikkusen tuli paineita... :D Sikamaista nuin säikytellä viattomia ihmisiä ja eläimiä!

Seuraavasta valmennuksesta ei oo nyt tietoa, jossain välissä toukokuuta. Saa nähdä mennäänkö sitä ennen jonnekkin (=riittääkö rahat) vai maastoillaanko kotona kurakelien vuoksi...

Avotaivutuksia

 Soilen valmennus oli 1.4. Siitä kotiläksyksi tuli avotaivutukset käynnissä ja ravissa. Ongelmana on sisäkylki, erityisesti vasen, joka tuppaa "tipahtamaan" sisälle. Sen kanssa tulee olemaan varmasti aina ja iänkaikkisesti ongelmia. Onneks oli opettaja katsomassa ja saimme ongelman siltä kerralta pois loppujen lopuksi aika helposti. Sisäpohkeen läpi ratsatus pitää ottaa joka tunnilla napakasti alusta alkaen, tarv. väistättää hevosta uralle. Hyvää Soilen mielestä oli hevosen tasapaino, joka oli parantunut 2 viikossa huomattavasti. Suoralla uralla on vielä paljon tekemistä, eteenkin laukassa, mutta jospas se sieltä pikku hiljaa paranee.

 Olemme nyt harjoitelleet läksyjä, sekä aiemmin treenattuja väistöjä ympyrällä. Oikeaan kierrokseen avot on paaaaljon vaikeimpia! En ole tarkoituksellakaan ottanut nyt raippaa tai kannuksia kaveriksi. Pitänyt ensin vähän väistätellä uralle, että saa pohkeet läpi. Mutta ompahan toiminu hien ja vääntämisen jälkeen :) Myös ravissa. Laukka on kans parantunut paljon. Olenkin sitä tahkonnut koko talven. Välillä tulee jopa olo, että uskomatonta miten kivaa siellä on matkustella kyydissä :)) Olen myös ottanut muutamalla kerralla laukanvaihtoja, yhden raviaskeleen kautta hienosti!

Seuraava valmennus tulevana sunnuntaina, menemme herpes-virus puheista huolimatta. Täällä Kainuussa ei tiedossa tartuntoja ja valmennus on ulkona ja en aio päästää Tuusaa nuuhkimaan ketään/mitään niin eiköhän reissu hyvin mene.

Yritin liittää tähän yhtä videota, mutta siinä tapahtui virhe