Heips taas pitkästä aikaa!!
Kevät oli raskas ja sisälsi stressiä ja huolta, mutta yhtäaikaa se sisälsi elämän suuria päätöksiä ja sitä kautta onnen hetkiä.
Ostettiin oma talo, jota nyt ollaan viikon päivät rempattu. Muuttamaan pitäisi päästä heinäkuun lopulla... Ihana oma koti <3
Rasmus koiramme katosi karattuaan iltalenkiltä toukokuun puolenvälin paikkeilla... Epätietoa, tuskaa, surua, murhetta, epäilyjä, melkein hulluksi tulemista ajatustensa kanssa. Ja juhannusaattona hän löytyi naapurimökin rannasta hukkuneena. Maailman ihanin ja kiltein nalle, ikinä hän ei tehnyt kenellekään pahaa. Ikävä on suunnaton, onneksi saimme haudan missä muistella ja sytyttää kynttilä <3 <3
Lisäksi oma ukkini nukkui pois huhtikuun lopulla.
Ressiä oli hevosen terveydestä.... virustulehdus. Loppujen lopuksi kaikki hyvin ja ruuna on nyt hyvässä lihaksessa ja treenissä, parit koulukisatkin takana. Kati ystävämme oli meillä jo 3viikkoa ennen jussia töissä ja tällä viikolla taas palaa. Tuusan kisatreenit siis saavat jatkoa. On ilo ratsastaa hevosella, joka saa välillä tuntemaan itsensäkin jotain osaavaksi ratsastajaksi <3
Tyttäreni 1vee on innostunut hevosista. Tänään ravaili jo äidin kanssa ja kokoajan äänteli "höö, höö" ja alkoi itkemään, kun lysti loppui. Ehkä olen onnistunut tartuttamaan edes pienen pisaran tätä hevoshulluuttani häneenkin <3
Elämän isoja asioita, paljon rakkautta, mutta myös luopumisen tuskaa. Muistan sanoneeni jossain vaiheessa Rasmusta etsiessäni, että näistä elukoista kun kerran aika jättää, niin en hommaa yhtäkään elukkaa enää! Silloin tuntui, että on niin epäreilua menettää rakkaita lemmikkejä. Ja onhan se kamalaa, nyt sen tietää oman kokemuksen kautta. Mutta ne päivät, kun saat vastarakkautta heiltä - iloinen hännän heilutus, märkä kieli kasvoilla, naukaisu talliin tullessa, hörähdys, lämmin henkäys vasten kasvoja - nämä ja monet muut asiat pitävät minut kiinni elämässä, johon tulee aina kuulumaan karvaisia ystäviä! <3
En päivääkään vaihtaisi pois...
 |
| Oscar - Persoona. Onneksi sinä tulit takaisin, etkä mennyt vielä Rasmuksen mukaan... |
 |
| Lyyti Airaksinen - kissoista pahaäänisin, silti sitä rääkäisyä odottaa aina, kun menee talliin... |
 |
| Justiina alias möökö - nykyään alkaa jo oppia siihen, että saatat olla viikonkin omilla teilläsi... |
 |
| Tuusaponi <3 |
 |
| RatsuReima <3 |
Molemmat ihanuudet - kumpaakaan en vaihtaisi pois. Kuvistakin näkee miten hevosilla sydän paikallaan - mitä pienempi selässä, sitä kiltimpi pitää olla.
 |
| Rasmusenkeli - Ensimmäinen oma koirani - pysyit aina rinnallani vaikka elämässä meni huonosti. Toivottavasti seuraat kulkuani pilven hattaralla <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti