tiistai 2. huhtikuuta 2013

Surua ja ikävää

Serkkuni Katjan ihana apsopoika Dixie on poissa. 

Häneltä leikattiin virtsakivet toistamiseen, jonka seurauksena kehittyi munuaisten vajaatoiminta ja myrkytystila.
Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten.
 IKÄVÄ JÄI.



 Kuva: Sain syliini palan taivasta, 
nyt tiedän mitä kaivata..
Oli aika raskaiden päätösten, 
saattaa sut huomaan enkelten. 
Nyt saat juosta seuraten heitä, 
ei kipu enää elämääsi peitä. 
Suru on suuri ja lohduton, 
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti